Miksi koira ei liho?

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:3.3.2020
  • Artikkelin kategoria:Koira

Yksi yleisimpiä kysymyksiä terveillä koirilla on, että miksi koira liho määrätyllä ruualla, vaikka sitä annetaan paljon. Tuo tulee useimmiten vastaan kuivamuonaa syödessä ja varsinkin nuorilla sekä aktiivisilla, mutta ei ongelma ole tuntematon raakaruokinnassakaan. Tekisi mieli väittää, että lihomattomuutta tavataan vähintään yhtä paljon lihapohjaisessa ruokinnassa, mutta omistajat eivät reagoi varsinkaan koiran lihomattomuuteen.

Olen useille puhelinasiakkaille todennut, että minun roolini keskittyy usein omistajan itseluottamuksen rakentamiseen. Suurin osa tietää mitä pitäisi tehdä tai muuttaa, mutta jostain syystä ymmärrys ja silmä pettää oman koiran kanssa. Toki siinä ohessa korjataan, säädetään ja parannetaan, mutta aidosti suurin osa asioista ei tule ihmisille uutena asiana, ainakaan jos koirakokemusta on hieman jo kertynyt. Ilmeisesti tarvitaan joku ulkopuolinen, joka potkii nilkoille ja sanoo, että herää pahvi, sinä osaat.

Lihomattomuus on samaa akselia.

Syitä sille, että ruoka ei tartu kylkiin, on yhtä monta kuin on koiraa ja ruokkijaa, mutta silti syyt keskittyvät määrättyihin pääluokkiin käytännössä poikkeuksetta. Toki ainä välillä koira sujahtaa useampaan luokkaan.

Järjestys on omien kokemusten mukaan yleisyyden mukaan:

  1. Annetaan liian rasvatonta ruokaa
  2. Annetaan liian vähän ruokaa (käytännössä vain muunnos ensimmäisestä)
  3. Annetaan huonoa ruokaa (merkityksessä raaka-aineiden laatu ja kulkee kädessä ykkösen ja kakkosen kanssa)
  4. Annetaan liikaa ruokaa (muunnos ykkösestä, joskus myös kolmosesta)
  5. Koira on sairas

Kuten huomasit, niin aidosti syitä on vain kaksi:

  • ruoka-annos on väärä kulutukseen ja tarpeeseen nähden
  • koiralla on jokin terveydellinen ongelma, joka vaikuttaa sulavuuteen

Suurin osa tietää tuossa vaiheessa mitä pitää korjata. Mutta ymmärrän vaikeuden, koska toimiva korjaus vaatii perustietoa enemmän osaamista ruuista itsestään.

Ja tämä on pakko lisätä mukaan. Kun molemmat syyt yhdistetään, oli kyse sitten

niin jälki ei ole kaunista eikä lasten katseltavaa.

Sanon taas kerran, että toki autan mielelläni sopivan ruokavalion koostamisessa, ammatiksenihan minä sitä teen, mutta eläinlääkärin pitäisi siivota jälkensä toimimattoman tukiruokinnan määränneenä. Ongelma on siinä, että lääkintä on ainoa ala maailmassa, jossa asiakas joutuu maksamaan erikseen siitä, että ammattilainen yrittää korjata jo laskuttamansa virheet.

Väärä ruoka-annos

Useimmiten ihmiset eivät anna riittävästi ruokaa. Koska kyseessä on väite omistajan virheestä, että hän aiheuttaa koiran laihuuden, niin siksi sitä myös vastustetaan vahvimmin. On vaikea myöntää töppinsä, vaikka se olisikin johtunut vain osaamattomuudesta. Voin lohduttaa minivuotisen töpeksemishistorian omaavana, että kun kerran saa pään auki, niin itselleen epäonnistumisten myöntäminen on, paitsi keventävä kokemus, niin se on ainoa tapa oppia uutta ja korjata tilanteen.

Ensimmäinen peliliike on siis unohtaa valmistajien suositukset ja mitä muut syöttävät koirilleen, ja antaa enemmän ruokaa.

Aika ajoin herätään siihen, että ruokamäärää ei kertakaikkiaan voi enää nostaa. Pakastin tyhjenee yhdellä koiralla nopeammin kuin keskikokoisessa valjakkokennelissä tai paikallisen eläintarvikekaupan kaikki myyjät, myös kiireapu, tuntevat sinut ja saat vip-kohtelun hyvänä kanta-asiakkaana. Silloin laitat taatusti ruokaa riittävästi kuppiin, mutta ruuasta ei tule kaloreita. Yrität siis eräällä tavalla korvata näkkileivällä pekonin tai sinulle on väitetty höpöjä, miten seiti on ruokaa (aidosti seiti ei kelpaa kunnolla edes kalaperunoihin).

Unohda kaikki mitä sinulle on selitetty terveellisestä ruuasta, ja osa sellaista evästä, jossa on reilusti korkeampi rasvaprosentti kuin vanhassa. Toki voit tuunatakin ruokaa, vaikka reippaalla määrällä voita, kalaöljyä tai rasvaista jugurttia. Yleensä on kuitenkin toimivampaa laittaa koko ruoka vaihtoon.

Tehdään sinänsä yksinkertaisesta asiasta hieman monimutkaisempaa tuomalla mukaan yksi tekijä lisää suurissa annoksissa. Jos koira saa liikaa ruokaa, ja vielä useissa annoksissa, niin ruuansulatuksen teho heikkenee. Yksi syy siihen on yksinkertaisesti suolen nopeuden kiihtyminen, kun täytyy tehdä tilaa uudelle ruualla. Silloin ollaan tilanteessa, että vähemmän onkin enemmän – mutta tuota tulee aidosti vastaan harvemmin.

Osa koirista ei vaan liho, ainakaan lapukkamaisiin plusmittoihin (ei liho kaikki noutajatkaan). On aivan se ja sama paljonko ruokaa antaa tai millaisia megamääriä siitä saa rasvaa. Kylkiin ei vaan tartu mitään. Silloin useimmiten vähemmän on enemmän – tai ollaan tilanteessa, että aidosti ruokamäärä ei olekaan ollut niin iso ja rasvainen, kuin on ajateltu.

Osa koirista tarvitsee joukkoon myös reippaammin hiilihydraatteja, varsinkin vanhemmat koirat, joten silloin unohdetaan legendat hiilihydraatin vaaroista ja susista vehnäpellossa. Rotuerot vaikuttavat oikeastaan enemmän kuin yksilöerot, vaikka yksilö kulutuksensa määrääkin. Vinteillä on geneettisiä vaikeuksia lihoa, ja vastaavaa löytyy muistakin koirista.

Ongelma on siinä, että kun yksilö vaikuttaa enemmän kuin yleiset nyrkkisäännöt, niin ruokinta on muutettava yksilölliseksi (aidosti yksilöllistä ruokintaa tehdään todella harvoin) ja siinä aletaan olla tilanteessa, että tarvitset apua.

Kasvavat pennut kuuluvat pahimmillaan sarjaan ei-liho-vaikka-mitä-tekisi. Kun kasvupiikki iskee täydellä voimalla, niin on käytännössä mahdotonta antaa sellaista ruokaa, josta riittäisi kalorit itse kasvuun ja uuden rakentamiseen, sekä vielä rakentamaan sopivasti läskiä kroppaan, joka venahti lähes yössä aika paljon isommaksi. Siksi pennuilla asiaa ennakoidaan.

Kasvu tapahtuu aina pyrähdyksittäin ja väliaikoina pennulle annetaan ruokaa kuin se olisi itseään isompi rankassa työssä. Missään nimessä ei leikitä hoikkuuden kanssa selittelemällä vanhaa ja väsynyttä legendaa terveellisyydestä ja nivelistä. Hoikka pentu on aina laiha pentu.

Ruuan laatu on ykkönen

Ruuan laatu on tärkeä. Ihmiset tietävät sen, mutta jossain kohtaa mainoslupausten ja muun koirien ravitsemuksen dis- ja misinformaation ristitulessa on menetetty fokus siihen mikä aidosti olisi tärkeää. Samalla asiaan sotketaan ihmisten syömisiä ja niihin liittyviä harhoja sekä luuloja.

Silloin ollaan tilanteessa, että koiraa yritetään lihottaa raejuustolla, joka on ruokana enintään urheilukoirien heikko proteiinilisä. Tai pidetään kauloja ja siipiä hyvänä ruokana siksi, että barffin sekoilujen myötä lihatalot löysivät tien päästä eroon huonolaatuisesta ja täysin turhasta teurasjätteestä.

Samaan akseliin kuuluvat aivokuolleet tarinoinnit naudan mahalaukun terveellisyydestä ja hyödyllisyydestä. Tai keuhkojen ravintoarvosta. Tai miten rustot ja jänteet parantavat niveliä.

Korjausliike ei ole ynnäillä huonolaatuisen tavaran rasvaprosentteja, koska ilman hyvälatuista proteiinia ja esimerkiki B-vitamiineja paino ei vaan nouse. Ratkaisu on vaihtaa parempilaatuiselle lihalle ja ehkä antaa sitä enemmän kuin entistä ruokaa.

Kuivamuonaa syövillä koirilla asia on vielä helpompi.

Kuivamuona on kokonaisuus, yksi iso paketti. Siinä on se mitä siinä on. Jos se ei sovi koiralle, niin kuivamuona vaihdetaan. On aivan se ja sama mitä mainokset sanovat, mutta jos kuivamuona ei pidä koiran painoa, niin juuri se merkki ja laatu ei sovi koiralle,

Useimmiten kannattaa vaihtaa merkki. Liian monet ruokamerkit tekevät itseasiassa yhtä tai kahta varianttia, joita sitten hieman tuunataan. Aitoa muutosta ei siis saa, vaikka vaihtaa johonkin muuhun versioon. Plus se tärkein asia: se, että ruoka ei toimi kuten sen tunnusmerkkiensä eli ravintoarvojen perusteella pitäisi, kertoo aina ja poikkeuksetta perusraaka-aineiden ongelmia – joka on kiertoilmaisu surkealle laadulle.

Hoikalle koiralle kannattaa kokeilla penturuokia. Niissä on yleensä hieman parempi laatu kuin aikuisten ruuissa.

Ennen sääntö oli, että penturuoka on aikuisten aktiivia. Valitettavasti turhan moni merkki on siirtynyt tapaan, jossa penturuoka on sama kuin aikuisten ylläpitoruoka. Ympäri käydään ja yhteen tullaan, ja ollaan takaisin tilanteessa, jossa aitoja versioita ei sitten merkillä olekaan tarjota yhtä enempää.

Sairaat laihat

Jos koiran laihuus johtuu ruuansulatusongelmista, niin oikein mikään edellä mainituista ei päde. Niissä puhutaan terveistä koirista, joita kuuluu ruokkia paino edellä. Sairaat eivät kuulu siihen ryhmään. Niitä ruokitaan oireiden perusteella ja silloin laihuus on seuraus, ei syy.

Sairaan ja terveen hoikan erottaa kohtuullisen selvästi. Jos koiralla ei ole mitään muita oireita ja se on iloinen sekä jaksava, niin asia korjataan perustason ruokinnan muutoksilla. Jos koiralla on mitä tahansa muita oireita, niin tehdään aivan muita säätöjä.

Jotta asia ei tulisi liian helpoksi, niin osa sairaudelta näyttävistä ongelmista onkin suora seuraus sopimattomasta ruuasta.

Sairasruokinnat ovat täysin oma taiteenalansa, eikä yhdenkään tavallisen koiranomistajan kuuluisi osata tehdä niitä. Toki siperia ja kokemus opettaa, mutta se tulee vasta ajan myötä. Joten älä mieti yksin!

 

 

 

You are currently viewing Miksi koira ei liho?

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen